Päivitystä

Maalaus on muuttunut paljolti viime kuvasta. Maalattiin tässä välissä yksi ilta yhdessä ja sen jälkeen oon omien maalausten lomassa jatkanut. Oikeaan laitaan on alkanut ilmestymään tuollaista mosaiikkia, se toimii ihan ok. Koitetaan tänään katsoa kuvaa yhdessä ja keskustella mihin suuntaan se on mennyt ja mihin tästä eteenpäin. Ja mikäli edelliset merkit paikkaansa pitää niin joka tapauksessa etenemme sitten kuitenkin jonnekin ihan muualle.

Tämä yhteismaalaus on kyllä haastavaa ja antoisaa. Usein vertaan toimintaa muusikkoihin jotka koittavat löytää jotain yhteistä säilyttäen silti oman äänensä. Soolot ja yhteensovittamisen vaikeudet ovat osa tekemistä. Sitten välillä homma aukeaa ja asiat etenevät omalla painollaan. Oman äänen esiintuomisessa tarvitaan rohkeutta, uskallusta tehdä väärin, tai maalata toisen päälle. Olisi luovuttava ajattelusta `tämä on minun ja tämä sinun jälkesi´ vaan kaikki kankaalla on yhteistä eikä lopulta kenenkään omaa.  Oikeastaan yllättävää, kuinka paljon kuvataiteessa tehdään yksilösuorituksia verrattuna musiikkiin. Musiikissa tuntuu aivan loogiselta, että bassoa tukee kitara ja rummut, huilua viulu. Miksei siis kuvantekemisessäkin?

Huomaan, että pidän erilaisten alueitten värittämisestä. Värien rinnastukset ja niiden valovoimaisuuden esiintuominen on jotenkin olennaisen tuntuista. Siitä syystä varmaan tuota mosaiikimaisuutta tuohon syntyy. Koitan olla pysäyttämättä kuvaa.

Mun mielestä oli hyvä huomio mikä tehtiin silloin keskustellessa, että kumpikaan ei itse maalaisi tällaista jälkeä. Joten luulen meidän vähintäänkin oppivan jotain.  Ja tähän asti olen edelleen sitä mieltä, että emme ole maalanneet ´yli´, vaan kuva on vielä keskeneräinen. Jatketaan.

Ylösalaisinkin tuo maalaus on kääntynyt sitten viime päivityksen.